Koh Samuilla korvat huusivat hoosiannaa

Pitkän laivamatkan päätteeksi pääsin Ko Samuille. Se on Thaimaan toiseksi suurin saari (228,7 km), vain Phuket on suurempi. Samui on suosittu turisti- ja rantalomakohde. Saaren keskus on Na Thonin satamakaupunki. Ko Samuilla hyppäsin soutkaweniin, eli kimppalava-autoon, johon ostin lipun jo laivasta. Se maksoi 120 b eli n. 3 €. Hinnan kalleus hämmensi minua, kun esim. Pattajan keskustassa soutkawenit maksoivat vain 10 b per. naama, matkan pituudesta riippumatta. Tulin huomaamaan kuinka Koh Samuilla ja muissa saarissa kaikki kyydit ja monet muutkin asiat olivat paljon hintavampia kuin keskimäärin Thaimaassa.

Pikkusiskoni Henriikka tuli tielle vastaan ja läksimme kantamaan kamojani heidän hotellille. Hotellilla majoittuivat kahden kaksospikkusiskoni lisäksi HK ja hänen miekkonen. Se sijaitsi bilekeskuksen ytimessä. Jälleennäkeminen sisarusteni kesken oli lämmin. He viettävät kolme viikkoa Thaimaassa, josta oli tuossa vaiheessa jäljellä enää noin viikko.

Etualalla osteri

Ensimmäisenä Thaimaa-päivänä kävimme syömässä rantaravintolassa, josta sai mm. ostereita. Tämä oli minulle toinen kerta elämässäni ostereiden parissa. En tykännyt tälläkään kertaa. Se on kuin sikiön söisi, limainen ja epämääräinen. Tosin en ole koskaan syönyt sikiötä, mutta tuon tekstuuri vaikutti hyvin samanlaiselta. Osteri kuuluu nielaista ja se hetki on kuulemani mukaan nautinnollinen. Vielä en kyllä ihan hiffaa millä tavalla.

Onneksi en ole luovuttajatyyppiä, joten kokeilut jatkuvat. Harva tykkää sushista, oliiveista ja vuohenjuustostakaan ekoilla kerroilla. On myös paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät pidä sienistä ja äyriäisistä. Itse rakastan kyseisiä ruokia. Lapsena hiivin yöllä salaa pakastimelle syömään kylmiä katkarapuja.

Ravintolan hebbu esitteli meille ruoaksi valkkaamaamme hummeria.
Kuvassa myös molemmat siskoni. Kuvannut Hanna-Kaisa Mäkinen.

Illalla kävimme neljästään syömässä hienossa ravintolassa. Siellä söimme reissun ensimmäiset hummeri- ja tiikerirapuannokset. Hummeriannoksen hinta oli noin 10 €:n paikkeilla. Se oli todella maukasta, paljon parempaa kuin Suomessa tekemämme. Tosin silloin teimme sitä ekaa kertaa. Hummerin valmistaminen ei ole ihan helpoin keissi, jos ei ole aikaa sulattaa pakastehummeria oikeaoppisesti.

Johanna ja sankkodrinkki

Sen jälkeen kävimme tsekkaamassa yöelämää. Ihmiset joivat drinkkejä tuollaisista pienistä sankoista, kuten siskoni Johanna. Musiikki oli enimmäkseen kamalaa, tyyliin Lady Gagan Poker face -biisi soi täällä tiuhaan. Iltaisin oli monenlaisia välkkyviä laservaloja, tulishowta ja jumputusmusiikki jatkui aamusta iltaan. Osa tulinäytöksistä oli kyllä aika hienoja, silloin kuin esiintyjä osasi tehdä haastaviakin temppuja.

Henriikka ja minä menimme ajoissa nukkumaan, kun toinen siskoni Johanna ja HK menivät bailaamaan. Bailauksen meteliltä emme mekään säästyneet. Hotellihuoneen seinät helisivät ja jumputuksen basso raikasi. Kaiken melusaasteen kruunasi läheltä kiitävät lentokoneet. En ymmärrä miten he olivat jaksaneet siinä hotellissa jo viisi yötä. Seuraavana päivänä vaihdoimmekin maisemaa rauhallisemmalle alueelle. Siellä oli HK:n pari oululaista kaveria asustamassa kolmeksi kuukaudeksi vuokratussa talossa.

HK ja Johanna jäivät näiden mukavien hebbujen luokse minun ja Henriikan lähdettyä rannalle etsimään hotellia. Löysimme saksalaisia vehnäoluita myyvän miehen kautta rantahotellin, joka ei kolhinut lomalimittiämme. Yksi yö oli 1300 b. Koh Samui ei ihan tunnu omalta paikalta. Täällä on liikaa geneeristä menoa, eli bilemestoja, turisteja ja tyrkytystä. Taidamme läksiä täältä Ko Pha Nganille kohta, ehkäpä huomenna.

Thaimaassa tykätään koristella ruokia